I call it my summer of slut; except summer lasts from May until December. It's been incredibly successful.

Mulla on taas ongelma. Haluisin ihan hirveesti hellyyttä ja rakkautta ja säännöllistä seksiä. Mutta en halua poikaystävää! Oon tässä viime päivinä huvittanut itseäni ajattelemalla minua ja punkkaripoikaa yhdessä (ihan ku siihen olis ees mahiksia anyway) ja heti alkoi ahdistaa. Säätäminen eri pojan kanssa joka viikko on vaan liian hauskaa. Ja sit kun se ei enää oo hauskaa, on varmaan jo liian myöhäistä.

Mä en vaan kestä sitä arkea. Haluan et elämä on joka päivä jännittävää. Ja rakastan sitä metsästäjä-fiilistä. Ja sitä ku saan "huijattua" jonkun pojan ihastumaan muhun. Oon kauhee ihminen.

Mut toisaalta, toisen vieressä nukkuminen on maailman parasta. Ja onhan se alkuhuuma aina aika ihanaa :) Ja ehkä jatkokin, ehkä en vaan oo kokenut sitä ikinä oikein? Tai sit oon vaan seurustellu liian epävarmojen ja roikkuvuuteen taipuvaisten poikien kanssa.

Paha poika sen pitäis joka tapauksessa olla.

Ehkä mulla ei kuitenkaan ole edes aihetta miettiä tälläisiä, kun ottaa huomioon, että punkkaripojasta ei oo kuulunu mitään. Tai no sano se mulle eilen moi. Ehkä se on vaan ujo, mutta NIIN OLEN MINÄKIN. Ja sit en tiiä halusko se vaan sellasen yhen illan jutun. Ja ehkä se ei tiiä, halusinko mä vaan yhen illan jutun. Ja miten voiskaan, enhän mä tiedä itsekään.