Elämä on epäreilua. Bongasin nyt alkusyksystä kaksi jumalaisen söpöä tyyppiä. Sehän on toki ainoastaan hyvä asia, sillä silmänruokaa ei koskaan ole liikaa. Huono asia on se, että tutustuin heihin. Toinen on mäntti ja toinen maailman täydellisin, mutta ihastunut kaveriini, jonka MINÄ hänelle esittelin. Eli kummastakaan ei ole mitään iloa. Surua senkin edestä, tästä jälkimmäisestä siis.
Voisin vaikka palata vanhaan strategiaani ja tyytyä ihailemaan kiinnostavia tyyppejä vain kaukaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti